lauantai 28. heinäkuuta 2018

Esikoululaisen huone koululaisen huoneeksi, toteutusta osa 2

Huone onkin valmistumasta hyvää vauhtia, onhan se enää pintamaalia vaille valmis. Aiemmassa  postauksessa onkin ollut pohdintaa huoneen sävyvalinnoista. Päädyimme alkuperäisesti suunniteltua sävyä astetta vaaleampaan (V427). Lopussa kerron mitä mieltä valinnasta olen.
 
 
Ennen pintojen maalauksia meidän piti yrittää pelastaa seinällä ollut Keiju-seinätarra. Tytölle oli hyvin tärkeää, että keiju saadaan säästettyä, vaikka ei täysin priimakuntoinen ollutkaan. Tarra saatiin kuin saatiinkin seinästä irrotettua, miehen kanssa yhteistuumin. Voi sitä ilon päivää, kun tyttö näki, että tarran siirto onnistuu. Uuden paikan tarra sai vaatekaapin ovesta.

 
Ensimmäinen maalikerros. Muutaman ensimmäisen telan vedon jälkeen väri tuntui onnistuneelta. Mitä pidemmälle maalasin niin epäonnistuminen värin valinnasta tuntui mahdolliselta. Väri näytti jotenkin niin lilalta ja kirkkaalta ja ja ja ... Tietysti, koskaan ei saisi keskeneräistä työtä arvostella.

 
Toinen maalikerros. En tiedä miten voi mahtua epäonnea yhteen maalauskertaan kuin tällä kertaa mahtui. Olin päässyt toiselle seinälle, kun tela hajosi. Toista telaa ei ollut mahdollista lähteä hakemaan, kun tuntui, että maali kuivui ihan silmissä. Lämpötila oli päässyt sen verran nousemaan, että vaikutti maalin kuivumiseen. Siinä hetken tuskailtuani rikkinäisen telan kanssa niin hoksasin, että ilmalämpöpumppua voisi säätää, jotta huoneilma viilenee. Ei mennyt kauaa, kun vaikutuksen huomasi. Homma jatkui loppuun asti rikkinäisen telan kanssa. Loppuun päästyäni, olin varma, että maalipinta olisi pilalla.
 
Annoin maalin kuivua rauhassa ja palasin katsomaan parin tunnin päästä, kun maali oli kuivunut. Maalipinnassa ei näkynyt merkkiäkään epäonnisesta maalaustuokiosta. Sen lisäksi epävarmuus värivalinnasta koitui vääräksi. Värin valinta ei olisi voinut paremmin onnistua, se on täysi satakymppi!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti